fbpx

Tunnin juna pitää nähdä sadan vuoden perspektiivissä

Tunnin juna on se elämänlanka, joka luo koko Lounais-Suomesta yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen.

Tunnin junan kannattavuutta ei voida arvioida tuijottamalla vain ratahanketta, vaan hyvinvointi rakentuu siitä, mitä nopean junayhteyden ympärille on mahdollista rakentaa, seuraavat sata vuotta.

Turun ja Salon välille rakennettava kaksoisraide mahdollistaa paikallisliikenteen uudistamisen. Tämäkin kehitys pitää nähdä sadan vuoden horisontilla.

Tunnin juna kasvattaa myös huoltovarmuutta. Tätä voi tarkastella esimerkiksi sairaanhoidon näkökulmasta. Kriisi, joka lamauttaisi yliopistollisen keskussairaalan, tekisi alueen täysin riippuvaiseksi nopeista ja toimivista yhteyksistä

Rantaradan korjaaminen tarkoittaisi paikan ompelemista paikan päälle. Jatkuvat korjaus- ja parannushankkeet haittaisivat käyttöä, eikä valmista tulisi koskaan.

Emme halua, että Varsinais-Suomesta muodostuu liikenteellinen pussinperä. Päinvastoin, Turun pitää olla pääportti Skandinaviaan ja edelleen koko Eurooppaan.

Viime päivinä parjatussa ympäristönäkökulmassa pitäisi myös huomioida kertautuvat ympäristöhyödyt, kuten joukkoliikenteen kehittyminen.

Tunnin juna ohjaa joukkoliikenteen käyttöön, mikä on oikea kehityssuunta. Ohi ovat ajat, kun oli ”komiaa” ajella omalla autolla Helsinkiin.

Päättäjänä pitää katsoa yhteiskunnallista kokonaisuutta, tänään meille, ja tuleville sukupolvilltuleville.

 

Tomas Björkroth, RKP:n V-S piirihallituksen varapuheenjohtaja, kansanedustajaehdokas, RKP

Ulla Achrén, Maakuntahallituksen jäsen, RKP

RKP:n satamaparlamentti: Katse kohdistuu ilmastoon, ympäristöön ja Itämereen

Lauantain kohokohta oli RKP Paraisten paikallisyhdistyksen järjestämä ympäristöseminaari. Agendalla olivat Paraisten kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma ja RKP:n Itämeriohjelma. Olen itse ollut mukana tekemässä molempia ohjelmia, joten tuntui palkitsevalta päästä vetämään seminaaria.

Paraisten kaupungin tekninen päällikkö Jonas Nylund esitteli kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmaa, jonka tavoitteita ovat hiilineutraali Parainen vuonna 2035 ja puhtaampi Saaristomeri. Ohjelma konkretisoituu muuttuvaan toimenpideohjelmaan, joka tällä hetkellä listaa 34 toimenpidettä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mielestäni ohjelman vahvuuksia ovat dynaamisuus, joka tekee mahdolliseksi reagoida muutoksiin ympäröivässä maailmassa. Ohjelman toteuttamisen haasteita tulee olemaan toimenpideohjelman päivittäminen, joka vaatii puoluerajat ylittävää yhteistyötä muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.

Ympäristöseminaarin toinen osa keskittyi RKP:n Itämeriohjelmaan. RKP:n ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Anders Adlercreutz keskittyi puolueen ympäristövaliokunnan toimenpide-ehdotuksiin puhtaamman Itämeren saavuttamiseksi. Otsikkotasolla toimenpiteet on jaoteltu ilmastonmuutoksen torjumiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kuormituksen vähentämiseen.

Konkretiaa.

Todettakoon, että ohjelma sisältää hyvin paljon faktaa Itämeren ekosysteemistä ja ihmisen vaikutuksista tähän. Voit käydä tutustumassa ohjelmaan täältä: https://sfp.fi/fi/politiikka/paatokset-ja-poliittiset-ohjelmat/itameriohjelma-2022/

On nähtävä toimenpiteiden (yhteis-) vaikutus kaikilla tasoilla, aina yksilön valinnoista kansainvälisiin sopimuksiin. Näen myös (taloudellisten) ohjausmekanismien luomisen monen toimenpiteen toteuttamisen perustana. On myös tärkeää ylläpitää saariston elinvoimaisuus – se on perusedellytys ”elävälle saaristolle”.

Seminaarissa saimme myös kuulla kymmenen kansanedustajaehdokkaan reseptit paremman ilmaston ja puhtaamman Saaristomeren aikaansaamiseksi. RKP on selvästi valmis kantamaan vastuun sekä ilmastosta, että Saaristomerestä tulevalla hallituskaudella.

Iso kiitos kaikille osallistuneille!

Päiväkävelyllä tasa-arvotutkijan kanssa

Tänään minulle aukesi mahdollisuus keskustella mm. koulutuksen tasa-arvoa lisäävästä vaikutuksesta yhteiskunnassamme todellisen asiantuntijan kanssa. Elina Penttinen on sukupuolentutkimuksen dosentti, sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman koulutusohjelmajohtaja ja feministisen kansainvälisen politiikan tutkija Helsingin Yliopistolla.

Elina on huolissaan, kun akateemista asiantuntijuutta ja tutkimukseen perustuvaa tietoa populismin nousun myötä vähätellään.

Suomen koulujärjestelmä ja yliopistot ovat iso tasa-arvotekijä yhteiskunnassa.

Nykyään tietoa ja osaamista tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta viedään lukioihin ja yliopistoihin, mutta ammattikoulutus jää liian usein paitsioon.

Vaikka Opetushallitus parhaillaan määrittää elinikäisen oppimisen avaintaitoja ammatilliseen koulutukseen, näiden viemineen kouluihin ja opettaminen opiskelijoille jää käytännössä koulun varaan. Sen näen itse omassa työssänikin, mutten ehkä ole kiinnittänyt juuri koulun vastuuseen riittävästi huomiota.

Elina on myös huolissaan eriarvoisuuden kasvamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa, joka voi myös kaventaa eri yhteiskuntaluokista ja taustoista tulevien nuorten hakeutumista korkeakoulutukseen

Meillä ei ole varaa sulkea koulutuksen portteja keneltäkään. Jos koulutukseen halutaan kannustaa ja tasa-arvoa kasvattaa, koulutuksen tulee olla maksutonta kaikilla asteilla.

Elina haluaa nähdä myös perustutkimuksen resurssien kasvavan. Nopeatahtisessa yhteiskunnassa ei aina ymmärretä tai osata arvioida esim. perustutkimuksen pitkän aikavälin hyötyjä ja tutkimukseen perustuvan tiedon merkitystä päätöksenteossa.

Meillä ei ole varaa vähentää perustutkimuksen resursseja vaan nämä pitää nähdä investointeina, joista kumpuaa innovaatioita, yritystoimintaa mutta ehkä ennen kaikkea myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon osallistuvia maailman onnellisimpia ihmisiä.

Tämäkin menestystarina alkoi autotallista

Jos teknologiayrityksen maailmanmaineen peruskriteeri on, että toiminta on alkanut kotona autotallissa, Bioforce on matkalla tähtiin.

Nykyään Raision tehdasalueella Raisiossa toimiva yritys on kehittänyt oman tekniikan kasvimassan pilkkomiseksi ainesosiinsa: hemiselluloosa, ligniini ja selluloosa.

Jo parin vuosisadan ajan metsäteollisuus on valmistanut selluloosaa samoilla menetelmillä ja samalla hyötyasteella: käytettävästä puuraaka-aineesta noin 40 % saadaan selluloosaa ja jäännös poltetaan energiaksi.

”On aika korottaa jalostusastetta ja saada raaka-aine hyödynnettyä kokonaan”, Chief Business Officer Sebastian ”Basti” von Schoultz julistaa. Basti on yksi Bioforcen perustajista.

Bioforcen prosessin lopputuotteet ovat niin puhtaita, että mm. kosmetiikkateollisuuden L’Oreal ja Dior käyttävät yhtiön tuottamaa hemiselluloosaa voiteiden valmistuksessa. Samoja aineita mm. Kiilto käyttää pesuaineissa. Prosessista saatava ligniini on, toisin kuin perinteisen sellutuotannon jäännös rikitöntä ja käytetään esim. UV-suojana aurinkovoiteissa. Ligniinillä on myös grafiitinomaisia ominaisuuksia ja esim. akkuvalmistajat testaavat aineelle uusia käyttömahdollisuuksia.

Kun hemiselluloosa ja ligniini on erotettu, jäljelle jäävä selluloosa käytetään esim. tekstiiliteollisuudessa puuvillan korvaajana.

”Kun kasvatetaan jalostusastetta ja lopputuotteen arvo nousee ei tarvita miljardiluokan laitosinvestointeja kannattavan volyymin aikaansaamiseksi”, Basti selittää.

Tämä onkin Bioforcen strategia, tuotteiden valmistaminen pienemmissä laitoksissa, lähellä asiakasta ja niin, että syntyy mahdollisimman vähän jätettä. Välttääkseen kilpailua isojen metsäyhtiöiden kanssa Bioforce käyttää eri raaka-aineita kuten olkea, kauran akanoita ja panimoteollisuuden jäännöksiä.

Kiertotaloutta käytännössä, siis.

Biofocen seuraava askel on ensimmäisen varsinaisen tuotantolaitoksen rakentaminen. Tämä on noin 50 miljoonan investointi, jonka yritys mielellään näkisi nousevan juuri Raisioon. Suunnitellun tuotannon arvioidaan työllistävän noin 50 henkilöä.

”Tie tänne on ollut pitkä ja vaatinut valtavasti työtä”, Basti kertoo. ”Ilman Business Finlandia memme olisi näin pitkällä. Rahoituksen saaminen alle 10 miljoonan projekteihin on suhteellisen helppoa, jos on hyvä idea. Vaikuttaa myös siltä, että taas on helpompaa saada valtiolta tukea, jos projekti on miljardiluokkaa. Keskikokoisissa hankkeissa, kuten meidän, vaaditaan tulosten näyttämistä ja riittävän yksityisen rahoituksen keräämistä etukäteen”.

Yllättävä haaste Bioforcelle on ollut raaka-aineen saatavuus. Vaikka suunnitteilla oleva laitos on verrattain pieni, esim. 20 000 olkitonnin saatavuuden varmistaminen ei ole ihan yksikertaista.

Läheinen yhteistyö yliopistojen ja niiden tekemän tutkimuksen kanssa on edellytys yritystoiminnan syntymiselle tutkimustulosten ja innovaatioiden ympärille.

Aalto-yliopisto vie osaamista myös Varsinais-Suomesta ja meidän paikallisten yliopistojen pitää taistella pitääkseen täällä nykyiset osaajat, ja rekrytoidakseen uusia. Jos osaaminen ja verkostot katoavat, tulevat investoinnitkin tehdään muualla.

”Meillä on hyvä tilanne, kun suurin osa rahoituksesta nyt on kasassa. Toiveissa on, että voisimme aloittaa rakentamisen noin vuoden päästä”, Basti ennustaa.

Toivottavasti maakunnassa riittää edellytyksiä monelle vastaavalle investoinnille.

Tavoitteena parempi maailma

Varsinais-Suomessa toimii yhtiöitä, jotka ovat osa energiatuotannon vihreää siirtymää.

Pääsin tutustumaan Saariston Kaivonporaukseen, joka on erikoistunut puhtaaseen, paikalliseen ja ekologiseen energiamuotoon, maalämpöön. Yhtiön 33 työntekijää poraavat ja asentavat vuosittain maalämmön noin 100 omakotitaloon sekä 10-15 rivi- ja kerrostaloon.

Tänä päivänä maalämpö valitaan noin joka toiseen rakennettavaan omakotitaloon ja osuus on nousussa. Maalämmön kapasiteetti on Suomessa noin tuhatkertainen verrattuna nykyiseen energiatuotantoon (GTK 2018), joten työt eivät lopu alalla, eikä Saariston Kaivonporauksella.

”Jos tilaat maalämmön tänään (tammikuussa) saat kaivon porattua aikaisintaan maalis-huhtikuussa ja lämpöpumpun asennettua, mallista riippuen, huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana”, yhtiön toimitusjohtaja Jimmy Kronberg kertoo.

Yhtiöillä, jotka kehittävät uutta tekniikka ja käytännössä toteuttavat vihreää siirtymää, taloudelliset voitot sijaitsevat tulevaisuudessa. Nousevat energiahinnat ja toimintakulut vaikuttavat tällä hetkellä maalämpötoimialan kannattavuuteen.

Miten valtio ja julkiset toimijat voivat auttaa yrityksiä kasvamaan, samalla uusiutuvaa energiatuotantoa kasvattaen?

Jimmy pitää tärkeänä, että investoinneille löytyy vakuuksia. Alan yrityksillä tulee tietysti olla samat oikeudet polttoaine- ja muihin tukiin, jotka on suunnattu kustannusten nousun hillintään.

”Monessa kunnassa on aloitettu maalämmön tuotanto energian käyttämiseksi kaukolämpöverkossa”, Jimmy toteaa. ”Meidän pitää myös alkaa korvaamaan suora sähkö talojen lämmityksessä, kuten valtio on tukenut öljylämmityksestä luopumista”.

Kehittämistä ja kouluttamista

Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tulee vaatimaan rakennuslupaa maalämmön asentamiseksi. Se, että lupaprosessit ovat joustavia, tulee olemaan kunnille kilpailutekijä.

”Lupaviranomaisen huomio tulisi olla urakoitsijassa. Osaaminen pitäisi varmistaa esimerkiksi sertifioinnin kautta”.

Työvoiman löytäminen on haaste.

”Meille on tärkeää antaa nuorille mahdollisuus. Meidän pitää nostaa ammatillista koulutusta vaativan työn arvostusta! Lämpöpumppujen määrä kasvaa, jolloin esimerkiksi kylmäainehuollon osaajien tarve kasvaa”.

Saariston Kaivonporauksella oppisopimus on osoittautunut toimivaksi tavaksi kouluttaa porareita ja asentajia. Jimmy näkisi mielellään jonkinlaisen porrastuksen palkassa niille, jotka tulevat ilman ennakko-osaamista ammattia oppimaan.

”Koulutustuki yrityksille jotka kouluttavat voisi myös olla vaihtoehto esimerkiksi työttömyystuelle”.

Tästäkin asiasta olemme Jimmyn kanssa samaa mieltä:

Työnteon pitää kannattaa, aina!

Vahva luontosuhde kestävän politiikan perustana

Muistan vielä, kuinka lapsuudessani inspiroiduin David Attenboroughn kirjasta. Kirja houkutteli havainnoimaan ja tutkimaan lähiluontoa.

Minulla oli runsas talvilintujen ruokintapaikka kotipihalla ja se houkutteli paikalle myös hiiriä ja myyriä. Mitä lajeja ja kuinka paljon, oli ”tutkimuskysymykseni”, kun pyydystin jyrsijöitä puutarhassa (elävänä, tietenkin). Kymmenvuotiaalle pikkujyrsijöiden lajimäärityksessä, punnituksessa ja äidin kynsilakalla merkitsemisessä (tämä, jotta yksilöt voisi erottaa toisistaan ja laskea, ennen kuin laskin eläimet takaisin pihalle), oli todellisen tutkimuksen tuntua.

Suhde myyriin (ja äitiini) oli sangen konkreettinen siinä kohtaa, kun joku vikkelä jyrsijä pääsi karkuun, sännäten ympäri kotiamme.

Muutama vuosi myöhemmin tein edelleen muita asioita kuin monet muut ikäiseni. Kun kaverit viikonloppuisin kuluttivat aikaa Porin kuuluisalla ”Rännillä”, pakkasimme valokuvaajakaverini Juhan kanssa rinkat ja matkasimme hänen moottoripyörällä Pohjois-Satakunnan laajoille suomaille: Isoneva, Kauhaneva, Kampinkeidas…

Voi olla, että olen jäänyt paitsi osasta pulkkamäkien ja öisen Porin jännittävistä tapahtumista mutta Attenborough, ”myyrätutkimus” ja lukemattomat erilaisten luontoelämysten perässä tekemäni retket syvensivät taatusti luontosuhdettani koko matkalta. Luonto harrastuksena vei lintubongauksen, luontovalokuvauksen, kalastuksen ja metsästyksen kautta minut osallistumaan eräopaskoulutukseen ja ympäristöbiologian filosofian maisteriksi.

Koulutukseni ja luontoharrastukseni ovat antaneet minulle laaja-alaista osaamista ekologisessa kestävyydessä. Työurani, jossa luonnon kestävä hyödyntäminen on ollut punaisena lankana, on tuonut ymmärryksen, että yhteiskunnassamme taloudellinen kestävyys on kaiken muun kestävyyden perusta.

Kun katson kulunutta poliittista vuotta, näen kaksi asiaa, joissa on ollut erityisen mielenkiintoista ja antoisaa saada olla mukana: 1) osallistua osana RKP:n ympäristövaliokuntaa puolueen Itämeri-ohjelman kirjoittamiseen ja 2) toimia Paraisten kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma -työryhmän puheenjohtajana.

Ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat laajoja kokonaisuuksia, joiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä kaikilla, ja varsinkin kansallisella tasolla. Haluan tuoda osaamiseni käyttöön ja osallistua kestävyystyöhön, jotta lapsemme voisivat saada saman luontokokemuksen, johon meillä itsellämme on ollut mahdollisuus lapsena.

Poliittisesta vuodesta 2023 tulee jännittävä. Omalta osaltani päätökseni osallistua eduskuntavaaleihin tekee alkuvuodesta erityisen. Huhtikuun ensimmäinen sunnuntai on vedenjakaja monella tapaa.

Kestävyys tulee olemaan yksi kampanjani kestoteemoista.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja hyvää yhteistyötä kestävän tulevaisuuden luomiseksi.

Ps. Seuraa minua poliitikko-sivullani tai nettisivuillani tomasbjorkroth.com.

Ryhmäpuheenvuoro valtuuston budjettikokouksessa 12.12

Puheenjohtaja, hyvä valtuusto,

Det har säkert inte gått någon förbi att kommunerna och kommunernas ekonomi vid årsskiftet genomgår den största förändringen någonsin.

Skatteintäkterna sjunker från 74 till 42 Meur. Statsansdelarna minskar från 34 till 10,5 Meur. Stadens totala verksamhetsbidrag – hur mycket pengar staden gör av med under året – sjunker från 102 till 43 Meur. Och så vidare.

Det skall staden klara sig med.

Samtidigt äter inflationen och prisstegringen upp alla inbesparingar som uppstår genom minskade inköp av varor och tjänster.

Redan för ett år sedan kunde åtminstone stadsdirektören och ekonomichefen se denhär förändringen – ni skall ha tack att ni konstant upplyst oss förtroendevalda om magnituden av förändring vi står inför. Jatka lukemista ”Ryhmäpuheenvuoro valtuuston budjettikokouksessa 12.12”

Asetun ehdolle eduskuntavaaleissa 2023 – mediatiedote 9.12.

Tomas Björkroth asettuu ehdolle Ruotsalaisen kansanpuolueen listalla eduskuntavaaleissa 2023. Tomas Björkroth on biologi ja Paraisilla asuva paluumuuttaja.

Kestävyyden lisääminen on Björkrothin poliittisen työn tavoite monella tasolla.

Minulle kestävyys on vakaa talous, jolle yhteiskunta voi rakentaa laadukkaita peruspalveluita kuten koulutusta ja sote-palveluita. Kestävyyteen kuuluu myös yksilön hyvinvointi ja mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuutta Kestävyytenä näen myös luonnonvarojen käytön siten, että samat varannot ovat myös tulevien sukupolvien käytettävissä.

Tomas Björkroth on työskennellyt viimeiset kymmen vuotta Axxellin luonnonvarayksikön yksikönjohtajana Kemiönsaaren Brusabyssä. Ennen työtä ammatillisen koulutuksen parissa Björkroth toimi yrittäjänä ja projektikonsulttina matkailu- ja ympäristöaloilla.

Haluan käyttää osaamistani kestävämmän tulevaisuuden ratkaisujen kehittämiseen, yhdessä.

Tomas Björkroth on Paraisten kaupunginvaltuuston jäsen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja sekä RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja. Tomas Björkroth on myös RKP:n puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja puolueen Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja.

Eduskuntavaaleissa ehdolle asettumisen näen luonnollisena jatkumona aktiiviselle osallistumiselleni politiikkaan ja puolueen toimintaan.

Kaksikielisyys on enemään kuin kielelliset oikeudet

Esitys puoluevaltuustossa 19.11.2022

Ordförande, bästa partifullmäktige, arvoisa puoluevaltuusto,

I motsats till föregående talare som börjar globalt för att sedan zooma in till det lokala, vill jag börja lokalt, med förhoppningen att vi kan dra en nationell parallell.

Min hemstad Pargas är en genuint tvåspråkig stad där svenska och finska sedan länge tillbaka har levt sida vid sida.

I Pargas är språkgrupperna relativt jämnstarka och all service finns att få på båda språken. I Pargas är det naturligt att var och en använder sitt eget språk såväl i vardagliga situationer ”på stan”, liksom i förvaltning och beslutsfattande.

Då båda språkgrupperna kan och får uttrycka sig på sitt eget modersmål har vi en verklig och levande tvåspråkighet. Jatka lukemista ”Kaksikielisyys on enemään kuin kielelliset oikeudet”

Kaksikielisyys ja pääöksenteko

Pykälien takana-kolumni PK:ssa 10.11.2022

 

Kuluvalla valtuustokaudella kielikeskustelu on parikin kertaa nostanut päätään.

Heti kauden alussa virisi keskustelu, miten molempien kieliryhmien edustajat parhaalla mahdollisella tavalla voivat seurata keskustelua kokouksissa ja saada kaikki päätöksenteon kannalta olennainen tieto. Muun muassa on esitetty toive, että kaikki keskustelu ainakin valtuustossa, simultaanitulkattaisiin. Jatka lukemista ”Kaksikielisyys ja pääöksenteko”

Thank you for your upload