Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 6.1.2017
Mari-Elina Koivusalo ja Petra Peltonen nostavat esille tärkeän asian kirjoituksessaan (29.12) presidentinvaalikeskustelusta: keskustelun suunta on hukassa ja asiasisältö kovin likinäköinen.
Samaa on valitellut Nils Torvalds (esim. Uusi Suomi 14.12), presidenttiehdokkaistamme ehkä kansainvälisin: on vaikeaa nostattaa keskustelua aiheista jotka vaikuttavat Suomeen tulevalla presidenttikaudella, ja sen jälkeen. Suomi on pieni maa maailmankartan laidalla. Monesta syystä meidän on hyvä olla liittoutuneita muiden kanssa. Pohjoismaat, EU, YK, jne. ovat foorumeita joista Suomella ei ole varaa olla poissa.
Tulevan presidenttikauden foorumeista tärkein on varmasti EU, mistä syystä unionin kehittämisen suuntaviivoista tulisi erityisesti keskustella. Tulevan presidentin olisikin hyvä ”hengittää EU:ta” ja hänellä tulisi olla sekä meriittejä, että verkostoa Eurooppa-politiikassa.
Teknologia on se, mikä maantieteellisestä sijainnistamme huolimatta mahdollistaa Suomen mukanaolon maailmantaloudessa ja –tapahtumissa. Miten Suomessa tulevaisuudessa panostetaan koulutukseen ja kehitykseen on yhteydessä Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikkaan ja ansaitsisi oman osansa presidenttivaalien arvokeskustelusta. Vain koulutukseen ja kehitykseen panostamalla voimme säilyttää asemamme kokoamme suurempana toimijana.
Ympäristöasioissa – eikä vähiten ympäristöteknologiassa – Suomea pidetään yleisesti edelläkävijänä. Sekä kokomme, että sijaintimme johdosta olemme kuitenkin suuresti riippuvaisia muista, kun haluamme olla ratkomassa globaaleja ongelmia. Kenen kanssa, missä foorumeissa ja millä tavalla haluamme osallistua, kuuluu olennaisesti keskusteltavien aiheiden piiriin.
Myös Suomen suhde Venäjään heijastuu näihin kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Ei todellakaan ole yhdentekevää, miten tätä naapurisuhdetta hoidetaan ja siksi siitäkin pitää voida keskustella.
Kansainvälisillä päätöksillä on monesti paikallisia vaikutuksia. Siksi toivon kuulevani keskustelua ainakin näistä aiheista presidentinvaalien alla.
Yllä esitetyt mielipiteet ovat omiani.
Tomas Björkroth, RKP